Tuntuu, että mun raivaus on siirtynyt masentavasti sellaiseen vaiheeseen, jossa varsinaisesti mitään isoa ei meillä näy, mutta joka vie aikaa ihan hulluna. En tiedä onko kyseessä jo peräti pseudoraivaus (a.k.a. nysväys), mutta jostain syystä olen kuluttanut aikaa mun Tärkeiden Paperien paperimappien kimpussa tällä viikolla. Se on vähän sellaista, etten edes pysty oikeasti ajattelemaan läpi sitä, ettäkö niistä kaikista voisi luopua tai digitoida esimerkiksi. Siksi heitän pois paperin sieltä, paperin täältä ja vaikka oikeasti varmaan kolmannes papereista on lähtenyt kansioista, tuntuu vähän siltä, etten vaan tee oikeasti mitään hyödyllistä.
Otetaan esimerkki: olen ollut mukana kehitysmaan lasten kummina nyt kahden kummilapsen verran. Ja en osaa luopua niistä vuosiraporteista, vaikka oikeasti katson niitä kuvia ja mietin välitänkö heistä oikeasti, vai nautinko vain siitä olosta, että pääsen jotakuta konkreettisesti auttamaan (mielessä kävi, että täähän on vähän niinkuin sellaista hyväntekeväisyyspornoa...). Mutta silti tuntuisi pahalta luopua niistä vuotuisista kirjeistä ja kuvista kokonaan, vaikka ne virallisemmat raportit laitoinkin paperiroskiin.
Toinen esimerkki: olen kerännyt vuosien ajan säästöön kaikki mulle tehdyt terveystulokset, rokotustodistukset ja reseptit talteen. Siltä varalta, että joskus voisin kaivaa jonkun niistä esille ja todeta, että katsos, sitä ja sitä oiretta ei vielä ollut silloin kun tämä tutkimus on tehty. Eikä mulle ole edes tehty mitään sen laajempia tai syvällisiä tutkimuksia, normaaleja seurantoja lähinnä vaan. Näistäkin heitin vain turhat paperit ja kirjekuoret mäkeen ja tein sellaiset A4:t resepteistä ja lääkärikäynneistä, joista näen, että minä vuonna on viimeksi tullut otettua papa ja milloin oli isompi hampaidenpaikkuu ja mitä lääkettä määrättiin siihen ja siihen vaivaan.
Mutta vaikka paperia siis lähtikin keräykseen, niin mitä sille muulle oikeasti pitäisi tehdä? Selvästi niiden sisältämästä tiedosta en ole vielä valmis luopumaan (ja osaa pitääkin säilyttää), mutta jotenkin se pitäisi saada digitaaliseen muotoon siten, että se olisi vielä helposti löydettävissä. Koska mun kansiot kyllä ovat erittäin helppokäyttöisiä, kun sama kansiorakenne on jo vuosia palvellut ja muistan aika hyvin, missä mikäkin lippulappu on arkistoituna. Ja sitten mun vainoharhaisuus iskee esim. vakuutusehtojen kanssa, niin kuin vain minun oma tallenteeni estäisi vakuutusyhtiötä muuttamasta niitä ehtoja tarvittaessa. Mutta silti pitäisi olla oma (paperi)kopio niistä.
Hohhoijaa. Ja taas tajuan, miten pitkä tie tässä on edessä.
Otetaan esimerkki: olen ollut mukana kehitysmaan lasten kummina nyt kahden kummilapsen verran. Ja en osaa luopua niistä vuosiraporteista, vaikka oikeasti katson niitä kuvia ja mietin välitänkö heistä oikeasti, vai nautinko vain siitä olosta, että pääsen jotakuta konkreettisesti auttamaan (mielessä kävi, että täähän on vähän niinkuin sellaista hyväntekeväisyyspornoa...). Mutta silti tuntuisi pahalta luopua niistä vuotuisista kirjeistä ja kuvista kokonaan, vaikka ne virallisemmat raportit laitoinkin paperiroskiin.
Toinen esimerkki: olen kerännyt vuosien ajan säästöön kaikki mulle tehdyt terveystulokset, rokotustodistukset ja reseptit talteen. Siltä varalta, että joskus voisin kaivaa jonkun niistä esille ja todeta, että katsos, sitä ja sitä oiretta ei vielä ollut silloin kun tämä tutkimus on tehty. Eikä mulle ole edes tehty mitään sen laajempia tai syvällisiä tutkimuksia, normaaleja seurantoja lähinnä vaan. Näistäkin heitin vain turhat paperit ja kirjekuoret mäkeen ja tein sellaiset A4:t resepteistä ja lääkärikäynneistä, joista näen, että minä vuonna on viimeksi tullut otettua papa ja milloin oli isompi hampaidenpaikkuu ja mitä lääkettä määrättiin siihen ja siihen vaivaan.
Mutta vaikka paperia siis lähtikin keräykseen, niin mitä sille muulle oikeasti pitäisi tehdä? Selvästi niiden sisältämästä tiedosta en ole vielä valmis luopumaan (ja osaa pitääkin säilyttää), mutta jotenkin se pitäisi saada digitaaliseen muotoon siten, että se olisi vielä helposti löydettävissä. Koska mun kansiot kyllä ovat erittäin helppokäyttöisiä, kun sama kansiorakenne on jo vuosia palvellut ja muistan aika hyvin, missä mikäkin lippulappu on arkistoituna. Ja sitten mun vainoharhaisuus iskee esim. vakuutusehtojen kanssa, niin kuin vain minun oma tallenteeni estäisi vakuutusyhtiötä muuttamasta niitä ehtoja tarvittaessa. Mutta silti pitäisi olla oma (paperi)kopio niistä.
Hohhoijaa. Ja taas tajuan, miten pitkä tie tässä on edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti