Omaisuudesta on silkkaa huolta!

Sellainen viikko taas takana, että tekisi mieli vain karjua ja aaaargharghargh. Jos jotain, niin vastaan on noin sadatta kertaa tullut se ajatus, että omaisuudesta ihan oikeasti ei ole mitään muuta kuin huolta:

• Tilasin (harkinnan jälkeen, mutta silti) Huuto.netin kautta muutaman vaatteen, mutta paketti ei ole vielä löytänyt perille, vaikka olisi pitänyt. 
• Yritän saada hääpuvun kierrätettyjen pukujen kauppaan myyntiin ja kädet ruvella ompelin eilen minulle tehtyjä muutoksia takaisin alkuperäisasetuksiin, että voin sen sinne viedä. 
• Viime viikolla minulle soitti jostain kullanostofirmasta setä juuri kesken unien ja menin ennen järjen havahtumista ihan pokkana selittämään ihan ventovieraalle, että juu, onhan täällä niitä lojuvia kulta- ja hopeaesineitä. Mikä hidasälyinen urpo! Jouduin vielä varmistamaan jälkikäteen, että kyseessä oli ihan legitiimi yritys, joka tuskin huomenna yrittää meille murtautua vaikka olisikin mielellään vienyt korut halvalla. 
• Samana päivänä tulee tieto, että kellarikomeroihin on taloyhtiöissä murtauduttu, onneksi meidän säästyi mutta huoli oli silti hetken kova. 
• Viikonloppuna vielä pamahti astianpesukone ihan kunnon savun kera!

Tämän lisäksi olen yrittänyt edistää niistä hankalista "arvokkaista arvottomista" eroonpääsyä:

• Arabian astioille löytyi ostaja, pitäisi vain jaksaa pakata ja viedä sinne ne kipot.
• Iittalan yms. laseista onneksi pääsin kirpparilla eroon, osa meni kierrätyskeskukseen. 
• Jalometallikoruja ja hopeita olen oikeasti nyt kerännyt syrjään vietäväksi jollekin hyvämaineiselle kultakauppiaalle. Heilun vain, että voinko viedä suoraan Rasmussenille vai pitääkö koluta kaikki muutkin myyjät paremman tarjouksen perässä. 
• Mun perityssä rahakokoelmassa on ilmeisesti vain yksi raha, jonka joku voisi haluta ja silläkään ei jostain syystä ole sitä paperista takuutodistusta, eli en tiedä miten menisi sitten vaikka Huudossa kaupaksi. Muuten ovat markkamääräisiä tai muuten ei kiinnostavia, joten voi olla, että menevät sitten sulattamoon nekin, tai lahjoituksena. En toisaalta haluaisi lahjoittaakaan sellaista, joka saajallekin on vain harmiksi. 
• Ensipäivänkuoret voi ilmeisesti viedä Suomen Lähetysseuralle huutokauppaan, mutta tietty missasin sen syksyn huutokaupan nyt viikolla. 
• Sohvaryhmä (yksi 3-istuttava ja yksi 2-istuttava linjakas nahkasohva) on menossa myös myyntiin, jotta saataisiin kotiin sellainen lapsiperheystävällinen sohva, jolla toinen vanhemmista voisi tarvittaessa myös nukkua. En vain osaa päättää, että möisinkö sitten yhdessä vai erikseen, toinen kun on viety jo aiemmin mökille säilytykseen. 

Jotain muutakin oon tässä miettinyt, mutta aivot on jo niin käristyneet, etten muista. Niin että argh, tavara ja omaisuus. Oikeasti pelkkää murhetta. Yritän silti pysyä tavoitteessa, että jouluun mennessä nuo kaikki ovat jossain muualla kuin meillä kotona.