Olen hyvin tietoinen siitä, että moni hetkellisen innostuksen saanut tituleeraa itseään helposti minimalistiksi jo raivattuaan pari laatikkoa. Minä yritän opetella uutta elämäntapaa ja sitoutua minimalismin ajatukseen myös pitkällä tähtäimellä ja useammalla elämän osa-alueella. Mutta en pysty nyt nauttimaan edes mökkilomasta kaukana kaikista tavaroistani, koska mieli käy ylikierroksilla yöaikaan yrittäen raivata kodin erilaisia tavaroita. En jaksa taistella nyt vastaankaan, joten antaudun. Ehkä minun on saatava nyt sitten alkuun aikaan jotain näkyvää, jotain merkittävää. Siinä suorituskeskeisyyteni nostaa päätään, katsokaa nyt kaikki, meikäläinen täällä tyhjentää kaappejaan. Mutta on siinä totta myös se puoli, että meidän kaksio on ihan tupaten täynnä tavaraa ja sauna on ollut jo vuosia ilman sulakkeitaan, varastona. Sen lisäksi kellarikomero pursuilee kaikenlaista varustetta, niin paljon että hyvä kun oven saa kiinni.
Päätin antaa itselleni alkuun kuukauden raivausdeadlinen. Hoitovapaan loppuun mennessä meillä on 500 tavaraa vähemmän. Aloitin jo aamulla, kun joku kaipaili koirahäkkiä autoonsa. Meillä oli just kaivattu malli ihan turhakkeena kellarikomerossa, koska herkkiskoira vain vapisi ne automatkat, jolloin se oli käytössä. Otin yhteyttä ja jos kaupat sujuvat, siitä saattaa tulla vähän rahaakin kotiinpäin.
Sovin myös itseni kanssa, että 500 tavaraa ei tarvitse välttämättä olla vielä pois vietynä, mutta eroteltuna muusta tavarasta. Silloin jos tuntuu siltä, että haluaisin odotella josko joku haluaisi ostaa tavaran (esim. hääpukuni) niin voin sen rauhassa tehdä. En vielä tiedä, haluanko myydä vai vain luovuttaa eteenpäin, sitäkin olen yökaudet miettinyt. Mutta joulu on takaraja, haluan saada saunan raivattua tyhjäksi niin, että pääsemme perheen kanssa yhdessä joulusaunaan. Jos 500 tavaraa on tämä alkurysäys, niin tämän syksyn urakkaa kutsun sitten vaikka Projekti Joulusaunaksi?
Päätin antaa itselleni alkuun kuukauden raivausdeadlinen. Hoitovapaan loppuun mennessä meillä on 500 tavaraa vähemmän. Aloitin jo aamulla, kun joku kaipaili koirahäkkiä autoonsa. Meillä oli just kaivattu malli ihan turhakkeena kellarikomerossa, koska herkkiskoira vain vapisi ne automatkat, jolloin se oli käytössä. Otin yhteyttä ja jos kaupat sujuvat, siitä saattaa tulla vähän rahaakin kotiinpäin.
Sovin myös itseni kanssa, että 500 tavaraa ei tarvitse välttämättä olla vielä pois vietynä, mutta eroteltuna muusta tavarasta. Silloin jos tuntuu siltä, että haluaisin odotella josko joku haluaisi ostaa tavaran (esim. hääpukuni) niin voin sen rauhassa tehdä. En vielä tiedä, haluanko myydä vai vain luovuttaa eteenpäin, sitäkin olen yökaudet miettinyt. Mutta joulu on takaraja, haluan saada saunan raivattua tyhjäksi niin, että pääsemme perheen kanssa yhdessä joulusaunaan. Jos 500 tavaraa on tämä alkurysäys, niin tämän syksyn urakkaa kutsun sitten vaikka Projekti Joulusaunaksi?
Tsemppiä projektiin! Minusta kuka tahansa voi kutsua itseään minimalistiksi, kunhan tavoitteena on keskittyä elämässä oleelliseen ja karsia lillukanvarret pois (niin fyysiset kuin henkiset). Tapoja tehdä se on useita, eikä kaikille sopivaa yleispätevää tapaa ole olemassa. Tavaran karsiminen on kuitenkin erittäin hyvä lähtökohta, sillä se on todella konkreettista ja muutoksen näkee helposti. Lisäksi tavaran raivauksella on sellainen hauska sivuvaikutus, että vanhoista "must-have" tavaroista luovuttuaan huomaa nopeasti, että halukkuus omistaa uusia tavaroita vähenee. Haluamisen vähennyttyä elämään tulee pitkällä aikavälillä monia merkittäviä hyötyjä, kuten mahdollisesti aitoa varallisuutta.
VastaaPoistaPitäisi vain olla rohkeutta luopua vähitellen myös niistä must-have -tavaroistaan, minä melkein sain jo kriisin pullasudista irtipäästämisestä, vaikken leipoessani edes tykkää siitä munapäällisestä, jota pullasudilla suditaan... Eli tsemppiä tarvitaan, kovasti, kiitos! Ja missään nimessä en tarkoittanut sitä, etteikö minimalistiksi saa kutsua itseään ihan kuka vaan homman omaksi tuntee, suurin raivaushan on voinut tapahtua jo ihmisen pään sisällä. Mutta itselleni epäröin ottaa vielä sitä minimalistin viittaa, raivauskierroksia on täällä tehty ennenkin ja sitten unohdettu välillä koko ajatusmaailma ja juostu taas kaiken sälän perässä. Vaan kaipa sekin on ollut sitten osa mun prosessiani, joka toivottavasti joskus vielä päätyy siihen, että elämässä on sellaista väljyyttä ja tilaa, jonka varassa voi tempoilematta olla ja nauttia itselle tärkeistä jutuista.
PoistaOta viitta vaan ihan rohkeasti, olet hyvällä tiellä. :)
PoistaSovittu! T. Yks Minimalisti :)
Poista