Eilen saatiin puolison vapaapäivän ansiosta siivous/raivausprojektia taas hyvä pätkä eteenpäin. Olin melkein puoli vuotta säilönyt kotona erilaisia saatuja vauvan- ja taaperon vaatteita, joita ei koskaan tullut esikoiselle käytettyä. Kävin ne ajatuksella läpi ja mietin, käyttäisinkö todella seuraavallekaan. Tuskinpa, ihan muutamalla täydensin muutenkin jo pullistelevaa lastenvaateosastoa.
Kaksi jätesäkillistä vaatetavaraa lähti eteenpäin ja lisäksi omista, miehen ja lapsen lumpuista vielä yksi kokonainen jätesäkillinen. Lisäksi pieni pystynaulakko, joka etsi vuosia paikkaansa ja joka loppuviimein korvattiin kiinteällä eteisen kaapilla, vähän leluja sekä muovirasioita, kansioita ja muuta tilpehööriä jota oli taas ylimääräiseksi kertynyt, lähti eteenpäin toivottavasti uusille omistajille.
Vaatekaapin säilytyspahvit, tuo edeltämainittu lumppusäkki, pussi vanhaa SER-romua ja johtoa, vanhat patterit ja osiinsa hajotettu Ikean Malm-lipasto lähtivät puolestaan kaatikselle. Olin tosi surullinen siitä, että Sortillakin lumppu menee sekajätteeseen (yhtä hyvin siis sitä voisi tunkea tuonne kotiroskikseen eikä jemmailla, luulin että menisi edes polttoon) ja lisäksi siitä, että vähän huonokuntoisempi Ikea-tavara ei kyllä löydä uutta omistajaa. Olihan siinä kannen pinta tärveltynyt ja mies hajoitti kerran vaatteita väkisin laatikkoon tunkiessaan sellaisen välipuun. Mutta silti, periaatteessa vielä ihan funktionaalinen laatikosto.
Yritin keksiä, olisiko mahtunut mökille tai anoppilaan meidän "uutta kotia" odottamaan, mutta turha kuormittaa muita omalla tavarallaan ja eipä ainakaan meidän tavaramäärä pakota sitten ostamaan sellaisia neliöitä, joita ei lopulta tarvita, kun ei ole turhaa lipastoa riesana pyörimässä. Joten ruuvattiin sitten lipasto takaisin osiin ja sekin lähti viimeiselle matkalleen. Yritän pitää mielessä sen, etten enää osta uutta tilalle vaan yritän pärjätä ilman jatkossakin, kun tähän vaihtoehtoon päädyttiin.
Mutta niin - piti siitä Konmari -metodin viikkauksesta puhua. Odotan edelleen, milloin saisin ko kirjan kirjastosta lainaan, mutta Youtubesta olin jo useammasta ohjevideosta tsekannut, että miten tuon vaatekaapin järjestely toimii. Ja lähinnä siis se viikkaus. Pois lähetetyssä lipastossa oli mulle 2 laatikollista kamaa ja kellarikomerosta olin jo kaivanut esiin imetysvaatteet valmiiksi odottelemaan syksyä (ihan juhlistaakseni sitä, että tätä raskautta on pisimmilläänkin enää alle 10 viikkoa jäljellä...). Eli tilantarvetta oli. Minulla sattuu vielä olemaan minun puolellani kaappia niitä vetolaatikoita, joihin vaatteet saa näppärästi pystyyn ja siinä Hercule Poirottia katsellessa viikkasin kaiken ohjeiden mukaisesti ja aloin täyttää vaatekaappia uudestaan.
Oli pakko kutsua mieskin katsomaan tilannetta, niin kertakaikkisen järkyttynyt olin. Pystyasennossa säilytettävät vaatteet veivät niin paljon vähemmän tilaa, että vaikka kellarista ja lipastosta oli haettu lisätavaraa, niin silti kaappiin jäi kaksi kokonaista tyhjää (!!) hyllyä.. Siis tyhjää. Tyhjää! Ja plussaa tietysti vielä se, että kaikki vaatteet ovat tällä systeemillä helposti nähtävissä (toki laatikko pitää vetää auki, että näkee takarivinkin, mutta silti).
Rehkittiin eilen varmaan noin 5 tuntia ja sain selkäni niin jumiin, että illalla en pystynyt kävelemään kuin 10cm askelin ja voivottelemaan. Tänään, jos selkä sallii, ajattelin testata viikkausmenetelmää vielä lapsenvaatteisiin, koska lapsen käyttövaatelaatikko pursuaa yli, kun toin kellarikomerosta sinne jo välikauden vaatteitakin odottamaan helteiden loppua. Saas nähdä, kuinka sen osalta käy.
Kaksi jätesäkillistä vaatetavaraa lähti eteenpäin ja lisäksi omista, miehen ja lapsen lumpuista vielä yksi kokonainen jätesäkillinen. Lisäksi pieni pystynaulakko, joka etsi vuosia paikkaansa ja joka loppuviimein korvattiin kiinteällä eteisen kaapilla, vähän leluja sekä muovirasioita, kansioita ja muuta tilpehööriä jota oli taas ylimääräiseksi kertynyt, lähti eteenpäin toivottavasti uusille omistajille.
Vaatekaapin säilytyspahvit, tuo edeltämainittu lumppusäkki, pussi vanhaa SER-romua ja johtoa, vanhat patterit ja osiinsa hajotettu Ikean Malm-lipasto lähtivät puolestaan kaatikselle. Olin tosi surullinen siitä, että Sortillakin lumppu menee sekajätteeseen (yhtä hyvin siis sitä voisi tunkea tuonne kotiroskikseen eikä jemmailla, luulin että menisi edes polttoon) ja lisäksi siitä, että vähän huonokuntoisempi Ikea-tavara ei kyllä löydä uutta omistajaa. Olihan siinä kannen pinta tärveltynyt ja mies hajoitti kerran vaatteita väkisin laatikkoon tunkiessaan sellaisen välipuun. Mutta silti, periaatteessa vielä ihan funktionaalinen laatikosto.
Yritin keksiä, olisiko mahtunut mökille tai anoppilaan meidän "uutta kotia" odottamaan, mutta turha kuormittaa muita omalla tavarallaan ja eipä ainakaan meidän tavaramäärä pakota sitten ostamaan sellaisia neliöitä, joita ei lopulta tarvita, kun ei ole turhaa lipastoa riesana pyörimässä. Joten ruuvattiin sitten lipasto takaisin osiin ja sekin lähti viimeiselle matkalleen. Yritän pitää mielessä sen, etten enää osta uutta tilalle vaan yritän pärjätä ilman jatkossakin, kun tähän vaihtoehtoon päädyttiin.
Mutta niin - piti siitä Konmari -metodin viikkauksesta puhua. Odotan edelleen, milloin saisin ko kirjan kirjastosta lainaan, mutta Youtubesta olin jo useammasta ohjevideosta tsekannut, että miten tuon vaatekaapin järjestely toimii. Ja lähinnä siis se viikkaus. Pois lähetetyssä lipastossa oli mulle 2 laatikollista kamaa ja kellarikomerosta olin jo kaivanut esiin imetysvaatteet valmiiksi odottelemaan syksyä (ihan juhlistaakseni sitä, että tätä raskautta on pisimmilläänkin enää alle 10 viikkoa jäljellä...). Eli tilantarvetta oli. Minulla sattuu vielä olemaan minun puolellani kaappia niitä vetolaatikoita, joihin vaatteet saa näppärästi pystyyn ja siinä Hercule Poirottia katsellessa viikkasin kaiken ohjeiden mukaisesti ja aloin täyttää vaatekaappia uudestaan.
Oli pakko kutsua mieskin katsomaan tilannetta, niin kertakaikkisen järkyttynyt olin. Pystyasennossa säilytettävät vaatteet veivät niin paljon vähemmän tilaa, että vaikka kellarista ja lipastosta oli haettu lisätavaraa, niin silti kaappiin jäi kaksi kokonaista tyhjää (!!) hyllyä.. Siis tyhjää. Tyhjää! Ja plussaa tietysti vielä se, että kaikki vaatteet ovat tällä systeemillä helposti nähtävissä (toki laatikko pitää vetää auki, että näkee takarivinkin, mutta silti).
Rehkittiin eilen varmaan noin 5 tuntia ja sain selkäni niin jumiin, että illalla en pystynyt kävelemään kuin 10cm askelin ja voivottelemaan. Tänään, jos selkä sallii, ajattelin testata viikkausmenetelmää vielä lapsenvaatteisiin, koska lapsen käyttövaatelaatikko pursuaa yli, kun toin kellarikomerosta sinne jo välikauden vaatteitakin odottamaan helteiden loppua. Saas nähdä, kuinka sen osalta käy.
Kommentit
Lähetä kommentti