Edellisessä postauksessa jo pohdin sitä, että omaisuudesta on silkkaa huolta. No nyt tähän vielä, että ostamisesta on myös ihan silkkaa huolta, tai ainakin kuluttajakaupassa perustuen tämän viikon kokemuksiin. Miten se onkaan, että sitä voi vaikka kuinka pitkään ostaa Huudon yms. kautta vaikka mitä, mutta sitten menee samana päivänä kahdesti ihan päin seiniä. No juu, olen saanut varmasti oman osani huonosti pakatuista, tupakan- tai hajuvedenhajuisista tai pesussa nyppääntyneistä vaatteista siinä missä muutkin. Ja sekin, että omia ostoja on niin paljon, että voi saada kaksi pieleen menevää pakettia saman päivän aikana, on tietysti itselle hyvä miettimisen paikka. Mutta silti.
Toisessa tapauksessa yritin ostaa villasilkkisekoitteisen huivin, mutta paketista paljastui polyesterinen vastaava. Eikä edes samaa merkkiä, mistä tuotekuvauksessa oli puhuttu. Keljutti ja otin yhteyttä myyjään. Tämä tapaus kuitenkin ratkesi ihan sulassa sovussa, myyjä pahoitteli kovasti ja päädyimme siihen, että pienellä alennuksella huivi kuitenkin jäi minulle, vaikka siitä ei nyt talvihuiviksi olekaan. Kuosi, mihin ihastuin alunperin oli kuitenkin kiva vaikka materiaali väärä, ja päätin, että pistän sitten toisen välikausihuiveistani kiertoon tämän sijaan.
No sitten se toinen tapaus. Yritin ostaa uudenveroiset nahkaiset merkkinilkkurit. Paketti sentään tuli kotiin asti, mutta siellä oli rapaiset, keinomateriaaliset ihan toisenlaiset kengät, mustat kyllä nekin, muttei yhtään sitä tyyliä, mitä etsin (ja likaisuuden lisäksi selvästi laaduttomammat). Otin tässäkin tapauksessa heti yhteyttä myyjään ja sanoin, että nyt on varmaan hänellä erehdyksessä mennyt väärät popot pakettiin. Mutta mitään ei kuulu, vaikka olen useampia meilejä ja tekstareita lähettänyt perään. Tänään laitoin Facebookinkin kautta viestiä, koska myyjällä oli sen verran tunnistettava nimi, että tuskinpa erehtymisen vaaraa on. Olen vielä ollut sovittelevalla, "sulla varmaan tuli erehdys, korjataan tämä nyt vaan" -linjalla, mutta jos radiohiljaisuus tästä jatkuu, niin voin kertoa, että minulla nousee samaa tahtia sellainen hatutus, että oksat pois.
Näin kuin itseään tutkiskelee, niin pitää myöntää, että juuri tuo huijatuksi, hyväksikäytetyksi tai jotenkin nolatuksi tulemisen tunne saa mulla niin vahvan reaktion, että oikeasti suututtaa jo nyt, vaikka aikaakaan ei ole vielä ihan hirveästi kulunut itse tapahtumasta. Mutta annan maanantaihin asti aikaa, silloin laitan Huutoon negatiivisen palautteen (luojan kiitos sitä kautta sentään voi tehdä edes jonkun näkyvän merkinnän myyjästä!) ja jos ensi perjantainakaan ei ole kuulunut mitään, niin tapaus lähtee sitten poliisille. Se täyttää kyllä lievän petoksen tunnusmerkit, sen verran tiedän. Ja vaikka rahallisesti en menekään tästä konkurssiin, jää enemmän kunnon harmituksen tasolle, niin mulle tässä on ihan selvästi kiinni periaatteesta. Suojelen itseäni ja rajojani sillä, että jos joku tekee minulle noin, niin toimin, enkä jää vain yksin harmittelemaan.
Kaikkein ikävintä on kuitenkin tässä se, että joudun katsomaan peiliin kaiken tämän kanssa. Ostokset olivat perusteltuja - tosin se polyesterihuivi nyt vähän kolkuttaa, vaikka tyylillisesti olikin just nappi, ja varsinkin niiden kenkien kohdalla olin miettinyt, että noista voisi hyvinkin tulla uusi asujen kulmakivi, semmoiset turvakengät kun pitää nopeasti lähteä liikenteeseen. Mutta tiedän, että niiden etsiminen sieltä Huudon syövereistä oli se, mikä antoi ihan samanlaisen kivan hyvänolon tunteen, kuin kaikki muukin ostelu mulle. Ja nämä tuntemukset, mitä pieleen menneet kaupat aiheuttavat, ne ovatkin sitten jotain toisenlaista sielun synkkyyttä, jonka toivoisin voivani jättää joskus vielä taakseni. Koska oikeasti, ihan turha on tavaraan kiintyä niin paljon, että siitä näin harmistuu. Elämä menee ihan hukkaan.
Niin, kun osaisi päästää irti. En vaan kertakaikkiaan vielä osaa. Joten jään odottamaan vastausta siltä kenkätyypiltä ja siinä välissä surffaan poliisin sivuille etukäteen tutustumaan rikosilmoituksenteon taiteeseen.
Toisessa tapauksessa yritin ostaa villasilkkisekoitteisen huivin, mutta paketista paljastui polyesterinen vastaava. Eikä edes samaa merkkiä, mistä tuotekuvauksessa oli puhuttu. Keljutti ja otin yhteyttä myyjään. Tämä tapaus kuitenkin ratkesi ihan sulassa sovussa, myyjä pahoitteli kovasti ja päädyimme siihen, että pienellä alennuksella huivi kuitenkin jäi minulle, vaikka siitä ei nyt talvihuiviksi olekaan. Kuosi, mihin ihastuin alunperin oli kuitenkin kiva vaikka materiaali väärä, ja päätin, että pistän sitten toisen välikausihuiveistani kiertoon tämän sijaan.
No sitten se toinen tapaus. Yritin ostaa uudenveroiset nahkaiset merkkinilkkurit. Paketti sentään tuli kotiin asti, mutta siellä oli rapaiset, keinomateriaaliset ihan toisenlaiset kengät, mustat kyllä nekin, muttei yhtään sitä tyyliä, mitä etsin (ja likaisuuden lisäksi selvästi laaduttomammat). Otin tässäkin tapauksessa heti yhteyttä myyjään ja sanoin, että nyt on varmaan hänellä erehdyksessä mennyt väärät popot pakettiin. Mutta mitään ei kuulu, vaikka olen useampia meilejä ja tekstareita lähettänyt perään. Tänään laitoin Facebookinkin kautta viestiä, koska myyjällä oli sen verran tunnistettava nimi, että tuskinpa erehtymisen vaaraa on. Olen vielä ollut sovittelevalla, "sulla varmaan tuli erehdys, korjataan tämä nyt vaan" -linjalla, mutta jos radiohiljaisuus tästä jatkuu, niin voin kertoa, että minulla nousee samaa tahtia sellainen hatutus, että oksat pois.
Näin kuin itseään tutkiskelee, niin pitää myöntää, että juuri tuo huijatuksi, hyväksikäytetyksi tai jotenkin nolatuksi tulemisen tunne saa mulla niin vahvan reaktion, että oikeasti suututtaa jo nyt, vaikka aikaakaan ei ole vielä ihan hirveästi kulunut itse tapahtumasta. Mutta annan maanantaihin asti aikaa, silloin laitan Huutoon negatiivisen palautteen (luojan kiitos sitä kautta sentään voi tehdä edes jonkun näkyvän merkinnän myyjästä!) ja jos ensi perjantainakaan ei ole kuulunut mitään, niin tapaus lähtee sitten poliisille. Se täyttää kyllä lievän petoksen tunnusmerkit, sen verran tiedän. Ja vaikka rahallisesti en menekään tästä konkurssiin, jää enemmän kunnon harmituksen tasolle, niin mulle tässä on ihan selvästi kiinni periaatteesta. Suojelen itseäni ja rajojani sillä, että jos joku tekee minulle noin, niin toimin, enkä jää vain yksin harmittelemaan.
Kaikkein ikävintä on kuitenkin tässä se, että joudun katsomaan peiliin kaiken tämän kanssa. Ostokset olivat perusteltuja - tosin se polyesterihuivi nyt vähän kolkuttaa, vaikka tyylillisesti olikin just nappi, ja varsinkin niiden kenkien kohdalla olin miettinyt, että noista voisi hyvinkin tulla uusi asujen kulmakivi, semmoiset turvakengät kun pitää nopeasti lähteä liikenteeseen. Mutta tiedän, että niiden etsiminen sieltä Huudon syövereistä oli se, mikä antoi ihan samanlaisen kivan hyvänolon tunteen, kuin kaikki muukin ostelu mulle. Ja nämä tuntemukset, mitä pieleen menneet kaupat aiheuttavat, ne ovatkin sitten jotain toisenlaista sielun synkkyyttä, jonka toivoisin voivani jättää joskus vielä taakseni. Koska oikeasti, ihan turha on tavaraan kiintyä niin paljon, että siitä näin harmistuu. Elämä menee ihan hukkaan.
Niin, kun osaisi päästää irti. En vaan kertakaikkiaan vielä osaa. Joten jään odottamaan vastausta siltä kenkätyypiltä ja siinä välissä surffaan poliisin sivuille etukäteen tutustumaan rikosilmoituksenteon taiteeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti