Ihan pikkuisen repsahdin tänään ja lumipallomaisesti meinasi koko ostoshomma lähteä räpylästä. Ainakin minun kohdallani ostaminen on niin koukuttavaa, että on syytä pysytellä hetki taas kaikesta ostoskenestä kauempana.
Kaikki alkoi siitä, kun äitini mainitsi sivulauseessa, että poika varmaan tykkäisi jostain kirjoista. Minäkin olin miettinyt samaa, kun kävely sujuu nyt niin tukevasti, että lapsi ihan selvästi on saanut taas lisää kaistaa käyttöön ja hakee sanoja kovasti. Ajattelin ensin, että tosi kiva - mennään kirjastoon yhdessä katsomaan. Vaan kun ei täällä perähikiällä (olemme taas mökillä..) ole heinäkuussa kirjasto auki. Pääkaupunkilaisena meinasi loksahtaa suu auki, ilmeisesti sitä on tottunut vähän liian hyviin palveluihin.
No, ajatus niistä lastenkirjoista oli näemmä päässyt jo ohi normaalin varoitusjärjestelmän, koska seuraava ajatus oli jo, että no voisihan sitä nyt yhden ostaakin. Yhden vain, jonkun kivan. Ja eipä aikaakaan, kun olin huoltoaseman vieressä kirjakaupoilla. Lastenosastolla oli vaikka mitä ihanaa ja pian totesin, etten löydä vain yhtä vaan syyhytti ostaa useampi. Yksi tavallinen ja yksi sellainen, missä voi painaa niitä erilaisia ääniä tarinan edetessä siitä kyljestä. No kaksihan ei ole vielä paha.
Ja sitten näin ohutsivuisen, paksun Barbapapa -kirjan. Taustaksi sanottakoon, että tykkäsin itse älyttömästi Barbapapoista pienenä. Mutta tässä kohtaa taisin itsekin jo tajuta, että nyt ei olla ostamassa "vain" lapselle kirjoja, vaan minä halusin juurinyttällähetkellä omistaa sen Barbapapa-kirjan (lapsi pääsee varmaan parin vuoden päästä vasta sen pariin...). Mutta vaikka kyllä tiedostin, että päin seinää menee, niin ostin silti. Ja jossain syyllisyydenpuuskassa vielä kassan viereltä sellaisen luonnon eläimiä ja ääniä -kirjan. No koska poika tykkää painella niitä eri ääniä (niin kuin tykkääkin, mutta oliko se tarpeen onkin ihan toinen juttu).
Poistuin kaupasta siis neljän lastenkirjan kanssa - neljän kirjan, jotka siis pääsivät ohi kaikkien ostoslistojeni ihan tuostanoin. Tässä lasta nukuttaessa homma meinasi hypätä ihan reisille, kun siirryin lukemasta erilaisia projekti 333:een liittyviä capsule wardrobe -teemaisia blogeja, josta ei ollutkaan kuin ihan pari klikkausta enää verkkokauppaan ja ja ja... Onneksi nyt sentään sain itseni niskasta kiinni. Täällä mökillä olen puhelimen netin varassa ja jumittavasta netistä oli se hyöty, että siinä odotellessani, että erilaisten riepujen kuvat latautuisivat tajusin, miten kertakaikkisen typerää koko homma oli. Odotin siinä näkeväni lisää kuvia kaikesta, mitä en tarvitse.
Mutta joku kumma tuossa on, että kun yhdestä kohtaa repsahtaa ja antaa itselleen luvan "vähän vaan ostella" niin meinaa mennä ihan reisille koko homma. Jotain sisäistä tyhjyyttä siinä taidettiin taas purkaa, meillä oli eilen riitaa isän kanssa, jota en sitten vain osannut rakentavammin ilmeisesti käsitellä tai purkaa. Ihan tyhmää.
No, voisi olla huonomminkin kuin neljän lastenkirjan lisäys. Poika katseli kirjoja ihan innoissaan, mikä edes vähän lääkitsi mieltä. Kun niistä katoaa hohto, yritän saada ne vaikka kaverin lapsen kirjojen kanssa vaihtoon, tulee näistäkin sitten iloa useammalle. Ja sitäkin suuremmalla innolla huomenna raivaan vaikka vähän häkkikomeroa taas.
Kaikki alkoi siitä, kun äitini mainitsi sivulauseessa, että poika varmaan tykkäisi jostain kirjoista. Minäkin olin miettinyt samaa, kun kävely sujuu nyt niin tukevasti, että lapsi ihan selvästi on saanut taas lisää kaistaa käyttöön ja hakee sanoja kovasti. Ajattelin ensin, että tosi kiva - mennään kirjastoon yhdessä katsomaan. Vaan kun ei täällä perähikiällä (olemme taas mökillä..) ole heinäkuussa kirjasto auki. Pääkaupunkilaisena meinasi loksahtaa suu auki, ilmeisesti sitä on tottunut vähän liian hyviin palveluihin.
No, ajatus niistä lastenkirjoista oli näemmä päässyt jo ohi normaalin varoitusjärjestelmän, koska seuraava ajatus oli jo, että no voisihan sitä nyt yhden ostaakin. Yhden vain, jonkun kivan. Ja eipä aikaakaan, kun olin huoltoaseman vieressä kirjakaupoilla. Lastenosastolla oli vaikka mitä ihanaa ja pian totesin, etten löydä vain yhtä vaan syyhytti ostaa useampi. Yksi tavallinen ja yksi sellainen, missä voi painaa niitä erilaisia ääniä tarinan edetessä siitä kyljestä. No kaksihan ei ole vielä paha.
Ja sitten näin ohutsivuisen, paksun Barbapapa -kirjan. Taustaksi sanottakoon, että tykkäsin itse älyttömästi Barbapapoista pienenä. Mutta tässä kohtaa taisin itsekin jo tajuta, että nyt ei olla ostamassa "vain" lapselle kirjoja, vaan minä halusin juurinyttällähetkellä omistaa sen Barbapapa-kirjan (lapsi pääsee varmaan parin vuoden päästä vasta sen pariin...). Mutta vaikka kyllä tiedostin, että päin seinää menee, niin ostin silti. Ja jossain syyllisyydenpuuskassa vielä kassan viereltä sellaisen luonnon eläimiä ja ääniä -kirjan. No koska poika tykkää painella niitä eri ääniä (niin kuin tykkääkin, mutta oliko se tarpeen onkin ihan toinen juttu).
Poistuin kaupasta siis neljän lastenkirjan kanssa - neljän kirjan, jotka siis pääsivät ohi kaikkien ostoslistojeni ihan tuostanoin. Tässä lasta nukuttaessa homma meinasi hypätä ihan reisille, kun siirryin lukemasta erilaisia projekti 333:een liittyviä capsule wardrobe -teemaisia blogeja, josta ei ollutkaan kuin ihan pari klikkausta enää verkkokauppaan ja ja ja... Onneksi nyt sentään sain itseni niskasta kiinni. Täällä mökillä olen puhelimen netin varassa ja jumittavasta netistä oli se hyöty, että siinä odotellessani, että erilaisten riepujen kuvat latautuisivat tajusin, miten kertakaikkisen typerää koko homma oli. Odotin siinä näkeväni lisää kuvia kaikesta, mitä en tarvitse.
Mutta joku kumma tuossa on, että kun yhdestä kohtaa repsahtaa ja antaa itselleen luvan "vähän vaan ostella" niin meinaa mennä ihan reisille koko homma. Jotain sisäistä tyhjyyttä siinä taidettiin taas purkaa, meillä oli eilen riitaa isän kanssa, jota en sitten vain osannut rakentavammin ilmeisesti käsitellä tai purkaa. Ihan tyhmää.
No, voisi olla huonomminkin kuin neljän lastenkirjan lisäys. Poika katseli kirjoja ihan innoissaan, mikä edes vähän lääkitsi mieltä. Kun niistä katoaa hohto, yritän saada ne vaikka kaverin lapsen kirjojen kanssa vaihtoon, tulee näistäkin sitten iloa useammalle. Ja sitäkin suuremmalla innolla huomenna raivaan vaikka vähän häkkikomeroa taas.
Kommentit
Lähetä kommentti