Minimalistin hääpäivä

Meidän ensimmäinen hääpäivä. Viime vuonna juhlittiin sekä meidän häitä että pojan ristiäisiä samalla kertaa. Ihan pienet häät, vajaa kymmenen vierasta, meille tärkeä paikka, hyvät ruoat ja kivaa seuraa, siinä se. Mies oli valinnut asunsa jo kauan etukäteen, kun taas itse aluksi mietin, että en halua pukuakaan ja sitten sen jälkeen meinasin jänistää kukkien osalta - jostain syystä kipuilin siitä, että häissä olisi mahdollisimman vähän "häämäisyyttä" (eikä meillä ollutkaan leikin leikkiä ja vanha miljöö toimi ainokaisena koristeenamme). Pari yötä ennen häitä kuitenkin päädyin siihen, että häistähän tässä on kuitenkin kyse ja hommasin käytettynä puvun ja ne kukatkin saatiin vielä tilattua, vaikkei ihan sellaisia, kuin olin alunperin miettinyt. Se ei silti menoa haitannut vähääkään. Olimme miehen kanssa todella tyytyväisiä tärkeään päiväämme ja ehdottoman onnellisia naimisiin menosta. Ja tuumasin siinä vihkimisen lomassa, että jos mies myrskyisän raskausajan ja kuukauden vauvarumban jälkeen edelleen haluaa sanoa alttarilla kyllä, niin ei meidän suhde ihan heti ole karille ajamassa.

Hääpäivän ilta oli meille tilaisuus henkäistä hetki ja jutella tärkeistä asioista, kun poika tilttasi päivän actionin jälkeen ja nukkui kerrankin kunnolla. Päivä jäi molemmille mieleen juuri meidän näköisenä juhlana ja sitä on hyvä muistella tänään ja toivottavasti kaikkina seuraavinakin vuosina.

Vaikka puku ja kukat tulikin hommattua, niin sormus jäi siihen yhteen. En jaksanut vauvasirkuksen keskellä alkaa miettiä vihkisormusasiaa ja totesin, että jos kerran miehille riittää uudelleenkaiverrutettu kihlasormus, niin kyllä minullekin. Siinä missä hääpuku on juuri kohta menossa uudelleen myyntiin, mutta tunnen suurta tyytyväisyyttä aina katsoessani simppeliä sormustani. Tämä pysyy ja se riittää paremmin kuin hyvin.