Käväistiin eilen äidin kanssa Jyväskylän asuntomessuilla, kun siippa jäi poikaa hoitamaan mökille. Oli virkistävää olla pitkästä aikaa kunnolla ihmisten ilmoilla ja taisin kyllä tarvita myös vapaapäivää kaikesta raivaamisestakin.
Oli kiva päivä, jaksettiin kiertää melkein kaikki kohteet. Muistelen, että tämä olisi ehkä neljäs tai viides kerta asuntomessuilla ja aina yritän kiertää kaiken mahdollisen, että löytäisin sieltä jotakin tajunnanräjäyttävää. Ja joka kerta lähtiessä mietin hämmentyneenä, että onkohan messut jotenkin edustava kuva suomalaisesta rakentamisesta ja että jos on, niin en vaan tajua. Tällä kertaa meni neljä kohdetta, ennen kuin aloin miettiä seuraavia asioita rakentamiseen liittyen (ja samoja kysymyksiä pyörittelin mielessäni loppukierroksen ajan):
Oli kiva päivä, jaksettiin kiertää melkein kaikki kohteet. Muistelen, että tämä olisi ehkä neljäs tai viides kerta asuntomessuilla ja aina yritän kiertää kaiken mahdollisen, että löytäisin sieltä jotakin tajunnanräjäyttävää. Ja joka kerta lähtiessä mietin hämmentyneenä, että onkohan messut jotenkin edustava kuva suomalaisesta rakentamisesta ja että jos on, niin en vaan tajua. Tällä kertaa meni neljä kohdetta, ennen kuin aloin miettiä seuraavia asioita rakentamiseen liittyen (ja samoja kysymyksiä pyörittelin mielessäni loppukierroksen ajan):
- Miksi ihmeessä kaiken pitää olla niin isoa? Kuka pitää reilun 120 m2 omakotitaloa XS-kokoisena? Onko kaikilla niin paljon rahaa, että kannattaa rakentaa saati ylläpitää esimerkiksi lähes 200 neliön C-energialuokkaista taloa? Miksi ekologiset arvot jäävät turhan prameuden alle? (Ja kuka niitä neliöitä jaksaa sitten edes siivota, vai ottavatko takaisin kotitalousvähennyksenä siivouspalveluissa?)
- Käsittääkseni messujen on tarkoitus olla myös rakennuttajien käyntikortti. Miksi sitten työn jälki on joka vuonna minun silmiini ihan järkyttävän huonoa? Jos esimerkiksi tilanjakajaksi tehty kiva, puinen erotin ei kestä lähempää tarkastelua, niin miksi siitä on sitten pitänyt tehdä niin erikoinen, että se oikein erikseen vetää huomiota puoleensa (idea oli kyllä siis hyvä, toteutus vaan susi)? Samoin surin valkoisesta kivestä tehdyn julkisivun tiililadontaa, jossa joku kesäreiska muurari oli ilmeisesti oikonut ja tehnyt ikkunan ympärille pari jämäpalakorjausta, jotka sotkivat koko seinän tasapainon. Itse talon omistajana huomaisin joka kerran ohi kävellessäni rumentavat virheet. Melkein joka kohteesta löytyi kyllä samaa, surkeasti tehtyä laatoitusta, hutaisten vedettyjä karmeja ja sojottavia listoja, vääränkokoisia kaappeja. Minulle asuntomessut ovat hyvä syy käydä tsekkaamassa, kenen rakennuttajan taloja en ainakaan halua - jos edes edustuskohdetta ei tehdä kunnolla, miksi minun kotiini oltaisiin valmiita panostamaan yhtään enempää?
- Miksi me yleisesti ottaen tyydymme samoihin toimimattomiin pohjaratkaisuihin ja korvaamme suunnittelun puutteen lätkäisemällä taloon parikymmentä neliötä ja varastoa lisää? Onko kukaan todella kyseenalaistanut, paljonko tilaa esimerkiksi keskiverron ihmisen keittiötarvikkeet tai vaatteet vievät (siis ne tarvittavat) ja suunnitellut tiloja niiden pohjalta, tilankäytön toiminnallisuuksista lähtien?
- Miksi haluamme mieluummin tehdä kompromisseja laadukkaiden materiaalien kuin neliöiden osalta? Valitettavan monessa talossa näki, että budjettikuri oli löytynyt juuri siinä kohdassa ja sitten oli muovia katot ja lattiat täynnä. Eikä siinä mitään, laminaattejakin on minusta jo ihan laadukkaan oloisia, mutta monesti ei oltu valittu edes niitä. Tyylejä on monia, mutta sitä sisustusrahaakin olisi aika paljon enemmän käytettävänä, jos tinkisi hiukan talon koosta.
- Ymmärrän pakettitaloidean ja siinä on paljon hyvääkin. Sen sijaan olen ihan kysymysmerkkinä joka kerran, kun näen kivan tontin, johon on pystytetty talo, joka ei ollenkaan hyödynnä sen tontin hyviä ominaisuuksia. Maisema, tontin muoto, valon kulku, naapuritalot, muu ympäristö jne. ovat minusta myös tärkeitä asioita mietittäessä sopivaa taloratkaisua.
Kaikista näistä pohdinnoista huolimaatta messut olivat antoisa kokemus. Minulle jäi ehdottomasi parhaiten mieleen hauska Noppakoti-konsepti. Jos siinä olisi saunan tilalla yläkerrassa kolmas huone, niin siinä olisi ollut meidän perheelle sopiva koti. Suosittelen lämpimästi kaikille tehokkaista neliöistä kiinnostuneille omakotitalo-ostajille. Hiukan puri asuntorakennuskärpänenkin, varsinkin kun ehdin pojan päiväuniaikaan tänään katsoa siihen päälle kaksi jaksoa Grand Designia siinä vieressä pötkötellessäni. Olisi ihanaa asua talossa, jossa myös estetiikka ja arkkitehtuuri puhuttelisi päivittäin. Ehkä onneksi se rakentaminen ei taida olla meille ajankohtaista vielä nyt. Katsotaan nyt pari (kymmentä) vuotta ja täsmennetään ensin itselle, mitkä ovat meidän perheen tarpeet ylipäätään. Hyviä, sopivia koteja tästä maasta löytyy kyllä jo rakennettunakin, kun jaksaa etsiä.
Kommentit
Lähetä kommentti