Kipeänä tänään. Kun on sidottu kotiin ja niin paha olla, ettei oikein tee mieli tehdä mitään, voi silti raivata. Näemmä.
Antibiootit saatuani olo alkoi helpottaa, mutta siihen mennessä olin ehtinyt käydä läpi alkuviikosta lähtevän kierrätyskeskuspinon ja kurvannut siitä vessassa ollessani kahteen vessan säläpurkkiin. Niistä irtosi heittämällä 25 eri objektia mäkeen ja loput pinnit ovat nyt nätisti käytettävissä siisteissä (!!) purkeissa - kaikenlaista epämääräistä niihin olikin pohjalle muurautunut, vaikka vuosi sitten äitiyslomalle jäädessäni taisin nekin siivota.
Koska en jaksanut kauheasti kanniskella mitään ja piti keksiä hommaa, jossa sai olla paikallaan, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin korulippaan ja makkarin sälälaatikon kimppuun.
Olen orjallisesti säästänyt aina jokaisen ostamani vaatteen mukana tulleet napit. Vaatteet ovat varmaan useimmat jatkaneet jossain vaiheessa matkaansa, mutta napit ovat jääneet. Ja joukossa taisi olla perintöhuonekalun laatikosta löytynyt nappivarasto myöskin. Suunnittelin joskus tekeväni nappikäsitöitä. Joskus sitten kun olen se haaveilemani taiteellinen, huoleton hippiäiti? Tein itseni kanssa sopimuksen, että lähes kaikki löytämäni napit lähtivät kierrätyskeskukseen, mutta jos joskus sellainen nappiaskartelufiilis iskee, voin käydä ostamassa niitä nappeja jostain. Jos. Epäilen vahvasti.
Joten päivän saalis oli 151 kierrätykseen lähtenyttä nappia + iso pussillinen sellaisia hakasia, mitä esim. mekkoihin ommeltiin joskus. Jep.
Löytyi sieltä laatikosta vielä lompakkokin, ja lompakosta jostain syystä aika pläjäys vanhoja kortteja. En jaksanut peruutella asiakkuuksia, leikkasin vain kortit. Olisi ehkä pitänyt.
Jostain syystä tästä en kuitenkaan vielä osannut luopua. Edesmennyt ukkini oli muistanut minua omalla tilillä, jossa oli pieni pesämuna. Viesti lämmitti näin 15 vuotta myöhemminkin. Juu, muistot kyllä säilyvät ilmankin, mutta tänään en vielä halua päästää tästä irti. Opetimme isän ja veljen kanssa ukkia tulostamaan wordillä näitä tarroja. Siitä riitti iloa takaisinpäinkin. Tämä meni muistoboksiin, jonka käyn läpi sitten joskus seuraavassa aallossa, kun nämä helpot on ensin saatu alta pois.
Kaikenkaikkiaan sairaspäivän tulos oli 245 esinettä (nappikokoelman laskin vain yhdeksi). Osa niistä oli jo aiemmin kerätty, mutta kävin ne läpi uudelleen ja laskin. Väittäisin että ihan hyvä päivä, ja noin puolessavälissä 500 tavaran tavoitetta, ei huono! Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa haastavammat tavoitteet? No, raivaan sen, mikä hyvältä tuntuu ennen töihin paluuta ja Projekti Joulusaunan myötä sitten ne loput.
Antibiootit saatuani olo alkoi helpottaa, mutta siihen mennessä olin ehtinyt käydä läpi alkuviikosta lähtevän kierrätyskeskuspinon ja kurvannut siitä vessassa ollessani kahteen vessan säläpurkkiin. Niistä irtosi heittämällä 25 eri objektia mäkeen ja loput pinnit ovat nyt nätisti käytettävissä siisteissä (!!) purkeissa - kaikenlaista epämääräistä niihin olikin pohjalle muurautunut, vaikka vuosi sitten äitiyslomalle jäädessäni taisin nekin siivota.
Koska en jaksanut kauheasti kanniskella mitään ja piti keksiä hommaa, jossa sai olla paikallaan, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin korulippaan ja makkarin sälälaatikon kimppuun.
Olen orjallisesti säästänyt aina jokaisen ostamani vaatteen mukana tulleet napit. Vaatteet ovat varmaan useimmat jatkaneet jossain vaiheessa matkaansa, mutta napit ovat jääneet. Ja joukossa taisi olla perintöhuonekalun laatikosta löytynyt nappivarasto myöskin. Suunnittelin joskus tekeväni nappikäsitöitä. Joskus sitten kun olen se haaveilemani taiteellinen, huoleton hippiäiti? Tein itseni kanssa sopimuksen, että lähes kaikki löytämäni napit lähtivät kierrätyskeskukseen, mutta jos joskus sellainen nappiaskartelufiilis iskee, voin käydä ostamassa niitä nappeja jostain. Jos. Epäilen vahvasti.
Joten päivän saalis oli 151 kierrätykseen lähtenyttä nappia + iso pussillinen sellaisia hakasia, mitä esim. mekkoihin ommeltiin joskus. Jep.
Löytyi sieltä laatikosta vielä lompakkokin, ja lompakosta jostain syystä aika pläjäys vanhoja kortteja. En jaksanut peruutella asiakkuuksia, leikkasin vain kortit. Olisi ehkä pitänyt.
Jostain syystä tästä en kuitenkaan vielä osannut luopua. Edesmennyt ukkini oli muistanut minua omalla tilillä, jossa oli pieni pesämuna. Viesti lämmitti näin 15 vuotta myöhemminkin. Juu, muistot kyllä säilyvät ilmankin, mutta tänään en vielä halua päästää tästä irti. Opetimme isän ja veljen kanssa ukkia tulostamaan wordillä näitä tarroja. Siitä riitti iloa takaisinpäinkin. Tämä meni muistoboksiin, jonka käyn läpi sitten joskus seuraavassa aallossa, kun nämä helpot on ensin saatu alta pois.
Kaikenkaikkiaan sairaspäivän tulos oli 245 esinettä (nappikokoelman laskin vain yhdeksi). Osa niistä oli jo aiemmin kerätty, mutta kävin ne läpi uudelleen ja laskin. Väittäisin että ihan hyvä päivä, ja noin puolessavälissä 500 tavaran tavoitetta, ei huono! Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa haastavammat tavoitteet? No, raivaan sen, mikä hyvältä tuntuu ennen töihin paluuta ja Projekti Joulusaunan myötä sitten ne loput.
Kommentit
Lähetä kommentti